En ole aina tykännyt Murron kolumneista niiden ajoittaisen yksitasoisuuden vuoksi, ja tämä oli yksi niistä. Uskon kuitenkin, että se osuu oikeaan useilla ihmisillä, monilla sellaisilla joita minunkin on kiittäminen omasta kirpparilta hankitusta vaatekokoelmastani 😀
Murrolla oli hyviä pointteja. Se, että voin ostaa samasta kirppispöydästä kymmenen vähänkäytettyä paria housuja (been there, done that) on toki minulle plussaa- maksan vain murto-osan ja saan uusia vaatteita vanhojen korjauskelvottomien tilalle. Se, että pöydän pitäjä on alkujaan ollut heittämässä kyseiset vaatteet roskiin jotta saa tilaa uusille, taas on hämmentävää. Se kuitenkin muuttuu ymmärrettäväksi (miinus roskiinheittäminen) siinä vaiheessa, kun muistaa ettei ihmiskeho ole stabiili, vaan muuttuu alituisesti kokonsa ja mittasuhteidensa puolesta. Tästä ei ole toki mitään dataa, mutta omiin kokemuksiini pohjaten väittäisin että iso osa poistetuista vaatteista on sellaisia, jotka ovat vain tyystin väärän kokoisia. On turha säilyttää hamaan tappiin housuja, jotka on ostettu ennen kuin mulle kasvoi aikuisen lantio, tai äitiysvaatteita jos niille ei ole tarvetta. Tai liian suuria vaatteita joita ei voi pienentää jne.
Mulle tavaran vähentäminen on johtanut helpotukseen, kyllä. Ei niinkään siksi että voisin taas ostaa massiivisesti lisää, vaan siksi, että pystyn paremmin näkemään miten vähän oikeastaan tarvitsenkaan. Vaatteita ja kenkiä on edelleen ihan mukavasti, mutta nyt niistä kaikki ovat niitä joita käytän, jotka ovat hyvää materiaalia ja joita voin suurinta osaa korjata. Harkitsen jokaisen uuden vaatteen tms tarkasti, ja aina kun tuon taloon jotakin uutta, harkitsen myös sitä, voinko hankkiutua yhdestä tai kahdesta vanhasta tavarasta pois.
